Fi 2.1 Eino Leinon runo Aurinkolaulu
“Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.”
Näin kuului Eino Leinon tunnettu säe.
a) Itse tulkitsen runon niin että kukaan ihminen ei ole paha, on vain vahvempia ja heikompia ihmisiä jotka vastustavat pahaa eri verran ja että jokainen ihminen on ainakin jotenkin hyvä vaikkei se aina näy.
Eli Leinon käsitys ihmisen pahuudesta on melko optimistinen sanoen ettei kukaan ole läpimätä. Toisaalta tämä voi olla hyvinkin totta. On melko vaikeaa löytää ihmistä joka olisi kaikin tavoin paha, joten yhdyn melko lailla Leinon sanoihin. Tavallaan tämä käsitys on melko yleinen ihmisten keskuudessa eli mielestäni runo ei tuo esiin mitään mullistavaa ja erilaista käsitystä pahuudesta. Mutta viisaita sanoja silti.
b) Ihmisen pahuudesta keskusteltaessa herää usein kysymys oikeasta ja väärästä. Eli onko pahuus siis väärin toimimista? Mielstäni asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Ja tietystihän ensin pitäisi määritellä mikä on oikein ja väärin.
Mielestäni pahuus on kyllä aina väärin, mutta väärin tekeminen ei välttämättä ole pahuutta. Asiaa on vaikea selittää..
Jotkut voivat ajatella että murhaaminen on pahuutta mikä on hyvin perusteltua ja olen aivan samaa mieltä. Tämän esimerkin kautta voisin vähän koittaa purkaa tätä asiaa. Eli mikä tekee murhaamisesta pahuutta: riistät toisen ihmisen hengen eli näin ollen vapauden, teet toiselle jotain vastoin hänen omaa tahtoaan, teet moraalisesti väärin, ajattelet vain itseäsi..
Tällaiset asiat voidaan yhdistää pahuuteen, mutta näidenkään asioiden kautta on vaikea päästä kiinni todelliseen pahuuteen ja mitä se on. Aina voi kysyä: miksi tappaminen on väärin (koska riistät toisen vapauden), miksi vapauden riisto on väärin (teet jotain toiselle vastoin hänen tahtoaan)...Tämä vain jatkuu ja jatkuu eikä tällä tavalla ikinä saada selville mikä on oikeasti pahaa.
Joten mielstäni pahaa ei välttämättä ole olemassa on vain erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Tietysti suurin osa pitää murhaamista pahana, mutta tuskimpa osaavat perustella tätä kovin hyvin. Joidenkin mielestä pahuutta on toimia moraalisesti väärin. Ja kun jokaisella on oma moraali niin pahuutta on toimia omaa moraaliaan vastaan.
c)Mielestäni eläin ei voi olla paha, koska se ei voi toimia moraalisesti, joten se ei voi tehdä väärin, joten se ei voi tehdä pahaa. Tähän asiaan pätee mielestäni samat kriteerit kuin siihen että kuka/mikä voi toimia moraalisesti. Eläin ei siis pysty ajatella ja järkeillä kuten ihminen vaan se toimii luonnollisten aistiensa perusteella.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Johdatus etiikkaan (koekysymys Naturalismi)
Fi 2.1 Naturalismi (koekysymys)
Kuvailu ja analysointi: Naturalismi on moraalirealismin suuntaus, jonka mukaan ihmisen moraalisuus perustuu luontoon ja luonnollisuuteen ja moraaliarvojen tarkoituksena on edistää elämää. Eli hyviä moraaliarvoja naturalismin mukaan ovat esim. ei saa tappaa, eikä satuttaa toisia, koska nämä eivät edistä elämää eikä hyvinvointia joten ne eivät ole luonnollisia. Ja aina kun ihminen toimii luontoaan vastaan hän toimii moraalittomasti. Ja moraalittomuus naturalismin mukaan on jonkinlainen häiriötila, psyykkinen sairaus tai sosiaalinen häiriö.
Eli moraali perustuu siis evoluution tuloksena kehittyneeseen ihmisen psyykkiseen rakenteeseen.Evoluutio siis ohjaa moraalia. Moraaliarvot ovat suurimmilta osin muuttumattomia, mutta pientä vaihtelua voi esiintyä esim. eri maiden välillä.
Naturalismi ei aina ole ollut samanlaista. Esim. antiikin aikaan filosofit kuten Aristoteles, joka edusti naturalismia ilman tieteellistä tutkimusta ja vain aistien kautta havaittavalla tulkinnalla. Tällöin naturalismin tavoitteena oli sielun tasapaino kun se nykyään on psyykkinen terveys.Moderni naturalismi puolestaan on hyvin riippuvainen tieteellisistä tutkimuksista ( luonnontieteistä) ja luottaa niihin hyvin vahvasti. Eli monia väitteitä ihmisluonteesta joita nykyään esitetään ei voi normaalein ihmisaistein havaita vaan ne vaativat tieteellistä tutkimista.
Nykyäänkin on erilaisia naturalistisia suuntauksia kuten tieteellinen naturalismi ja ontologinen naturalismi.
Tieteellinen naturalismi on jo edellä mainitsemaani tieteisiin ja konkreettisiin tosiasioihin perustuvaa naturalismia, mutta sen sijaan ontologinen naturalismi on ennen kaikkea olemisen tutkimista. Kuten olemassaolon ja olemisen käsitteitä ja olevaisen perimmäistä olemusta.
Naturalistin mukaan hyvät teot ovat tärkeä osa moraalista käyttäytymistä. Esim. loukkaantuneen auttaminen on hyvä moraalinen teko naturalistin mukaan, koska se edistää jo edellä mainittua elämää ja hyvinvointia.
Arviointi:
Moraaliteoriana naturalismi on hyvin perusteltu ja monet väitteet tuntuvat hyvin järkeenkäyviltä ja niitä vastaan voi olla vaikea esittää kritiikkiä. Mutta lähes pelkästään tieteellisiin tutkimuksiin ja luonnollisuuteen luottava naturalismi voi kuulostaa melko kapealta tavalta ajatella moraalia.
Jotenkin on vain vaikea kuvitella että moraali olisi osa luontoa ja että se olisi kaikilla lähes sama, koska moraaliarvot poikkeavat joskus hyvinkin paljon toisistaan riippuen paikasta ja kasvuympäristöstä. Ja naturalismin mukainen käsitys siitä että kaikki moraaliton toiminta on jonkinlainen häiriötila kuulostaa enemmänkin yritykseltä pakoilla moraalittomuuteen liittyviä kysymyksiä kuin uskottavalta teorialta. Eli se on helppo sanoa, että jos joku tekee moraalittomasti niin hänellä on jokin häiriötila, jolloin asiaa ei tarvitse ajatella syvemmin. Tämä ajatus ei oikein pure minuun. Mielestäni moraalittomuus on oma valinta, ei ihan kaikissa tapauksissa, mutta useimmiten. Eli ainakin silloin kun ihminen on moraaliseen ajatteluun kykenevä. Naturalismissa sanotaan että ihminen toimii moraalittomasti kun hän toimii luontoaan vastaan. Itsessään tämä käsitys voi olla ihan hyvä, mutta kun ihmisluontoja on niin monenlaisia. Mielestäni ei ole yhtä ihmisluontoa, jonka mukaan kaikki toimisivat, joten sen perusteella on vaikea ajatella että moraali olisi kaikille sama luonnollinen ominaisuus. Miksi sitten kaikki toimivat niin eri tavalla? Onko lähes kaikilla sitten jonkinlainen häiriö, koska jokainen on varmasti joskus toiminut moraalittomasti naturalismin mukaan eli liiskannut vaikka hyttysen. Naturalismin mukaan ihminen toimii tällöin moraalittomasti koska hän ei edistä elämää eli hänellä on jokin psyykkinen sairaus/sosiaalinen häiriö. Ei kuulosta hirveän vakuuttavalta, vaikkakin tuota käsitystä on hyvin vaikea kumota. Naturalistit ovat siis ajatelleet teoriaansa pitkälle ja koittaneet tehdä sen lähes mahdottomaksi/hyvin vaikeaksi kumota näillä kaikilla käsityksillä luonnottomuudesta ja häiriöistä.
Eli käsitys siitä että ihmisessä on jokin häiriö kun hän toimii moraalittomasti on mielestäni huonosti perusteltu tai ei ollenkaan perusteltu. Se on vain tämmöinen väite joka on pistetty teoriaan, jotta sitä olisi vaikea kumota, muttei ole läheskään tarpeeksi syvällinen eikä hyvin perusteltu.
Yksi mielenkiintoinen tilanne on niinsanottu pakkotilanne esim. villissä lännessä kaksintaistelu (jos se on väistämätön), jolloin joko itse ammut nopeammin ja vastustajasi kuolee tai sitten hän ampuu sinut ja sinä kuolet. Kummassakaan ei edistetä elämää eikä hyvinvointia eli olisiko tälläisessä tilanteessa tappaminen moraalisesti oikein. Tähän naturalismi ei oikein vastaa.
Moraaliteorian kriteerit:
1. Ymmärrettävyys
Moraaliteoriana melko helposti ymmärrettävä eli moraali tulee luonnosta ja perustuu luonnollisuuteen ja se on kaikilla lähes sama. Mutta toisaalta se että moraali olisi kehittynyt evoluution tuloksena on tavallaan ymmärrettävä, koska evoluutio on muokannut maailmaa erilailla paikasta riippuen, joten tällä tavalla moraaliarvot voisivat siis olla erilaisia paikasta riippuen ja silti olla naturalismin mukaisia.
2.Ristiriidattomuus
Mielestäni ei ihan ristiriidaton. Se vain kuulostaa aika heppoiselta toiveajattelulta että moraali olisi jotain valmiiksi annettua ja luonnollista, kun kuitenkin ihmisten moraalikäsitykset poikkeavat niin paljon toisistaan.
Tähän kohtaan sopisi myös edellä käyttämäni villin lännen esimerkki jossa molemmat edistivät kuolemaa eli kumpi on oikein? Tähän on vaikea löytää vastausta naturalismista, joka myös heikentää teorian ristiriidattomuutta.
3.Syvällisyys
Ei kovin syvällinen teoria. Melko helposti tieteellisten todistein perusteltava, mutta todisteet eivät ole kovin syvällisiä. Esim. jo edellä kritisoivani käsite siitä, että kun ihminen toimii moraalittomasti hän toimii luontoaan vastaan ja että hänellä on jokin häiriö on huonosti perusteltu eikä ole ollenkaan syvällinen. Mutta käsityksen siitä että moraali tulee luonnosta voi tulkita syvälliseksi, koska se kertoo jotain olennaista moraalin luonteesta eli sen että se on kaikille sama ja että se tulee luonnosta "joka on kaiken äiti"
4.Rikastavuus
Rikastavuudessa on ainakin se ongelma että naturalismissa on ainakin joissain asioissa sorruttu helppoihin ja miellyttäviin ratkaisuihin joita ei ole kunnolla mietitty/perusteltu (käsitys siitä että kun ihminen toimii moraalittomasti, hänellä on jokin häiriö). Eikä oikein tunnu että käsitys siitä että moraali on tullut luonnosta on jotain rikastuttavaa, jonka avulla kykenen ajattelemaan asioita antoisalla ja merkityksellä tavalla.
5.Kokonaisvaltaisuus
Mielestäni naturalismissa keskitytään liikaa tieteen tuloksiin ja tietoihin eikä tarpeeksi ihmisiin itsessään.
Kuvailu ja analysointi: Naturalismi on moraalirealismin suuntaus, jonka mukaan ihmisen moraalisuus perustuu luontoon ja luonnollisuuteen ja moraaliarvojen tarkoituksena on edistää elämää. Eli hyviä moraaliarvoja naturalismin mukaan ovat esim. ei saa tappaa, eikä satuttaa toisia, koska nämä eivät edistä elämää eikä hyvinvointia joten ne eivät ole luonnollisia. Ja aina kun ihminen toimii luontoaan vastaan hän toimii moraalittomasti. Ja moraalittomuus naturalismin mukaan on jonkinlainen häiriötila, psyykkinen sairaus tai sosiaalinen häiriö.
Eli moraali perustuu siis evoluution tuloksena kehittyneeseen ihmisen psyykkiseen rakenteeseen.Evoluutio siis ohjaa moraalia. Moraaliarvot ovat suurimmilta osin muuttumattomia, mutta pientä vaihtelua voi esiintyä esim. eri maiden välillä.
Naturalismi ei aina ole ollut samanlaista. Esim. antiikin aikaan filosofit kuten Aristoteles, joka edusti naturalismia ilman tieteellistä tutkimusta ja vain aistien kautta havaittavalla tulkinnalla. Tällöin naturalismin tavoitteena oli sielun tasapaino kun se nykyään on psyykkinen terveys.Moderni naturalismi puolestaan on hyvin riippuvainen tieteellisistä tutkimuksista ( luonnontieteistä) ja luottaa niihin hyvin vahvasti. Eli monia väitteitä ihmisluonteesta joita nykyään esitetään ei voi normaalein ihmisaistein havaita vaan ne vaativat tieteellistä tutkimista.
Nykyäänkin on erilaisia naturalistisia suuntauksia kuten tieteellinen naturalismi ja ontologinen naturalismi.
Tieteellinen naturalismi on jo edellä mainitsemaani tieteisiin ja konkreettisiin tosiasioihin perustuvaa naturalismia, mutta sen sijaan ontologinen naturalismi on ennen kaikkea olemisen tutkimista. Kuten olemassaolon ja olemisen käsitteitä ja olevaisen perimmäistä olemusta.
Naturalistin mukaan hyvät teot ovat tärkeä osa moraalista käyttäytymistä. Esim. loukkaantuneen auttaminen on hyvä moraalinen teko naturalistin mukaan, koska se edistää jo edellä mainittua elämää ja hyvinvointia.
Arviointi:
Moraaliteoriana naturalismi on hyvin perusteltu ja monet väitteet tuntuvat hyvin järkeenkäyviltä ja niitä vastaan voi olla vaikea esittää kritiikkiä. Mutta lähes pelkästään tieteellisiin tutkimuksiin ja luonnollisuuteen luottava naturalismi voi kuulostaa melko kapealta tavalta ajatella moraalia.
Jotenkin on vain vaikea kuvitella että moraali olisi osa luontoa ja että se olisi kaikilla lähes sama, koska moraaliarvot poikkeavat joskus hyvinkin paljon toisistaan riippuen paikasta ja kasvuympäristöstä. Ja naturalismin mukainen käsitys siitä että kaikki moraaliton toiminta on jonkinlainen häiriötila kuulostaa enemmänkin yritykseltä pakoilla moraalittomuuteen liittyviä kysymyksiä kuin uskottavalta teorialta. Eli se on helppo sanoa, että jos joku tekee moraalittomasti niin hänellä on jokin häiriötila, jolloin asiaa ei tarvitse ajatella syvemmin. Tämä ajatus ei oikein pure minuun. Mielestäni moraalittomuus on oma valinta, ei ihan kaikissa tapauksissa, mutta useimmiten. Eli ainakin silloin kun ihminen on moraaliseen ajatteluun kykenevä. Naturalismissa sanotaan että ihminen toimii moraalittomasti kun hän toimii luontoaan vastaan. Itsessään tämä käsitys voi olla ihan hyvä, mutta kun ihmisluontoja on niin monenlaisia. Mielestäni ei ole yhtä ihmisluontoa, jonka mukaan kaikki toimisivat, joten sen perusteella on vaikea ajatella että moraali olisi kaikille sama luonnollinen ominaisuus. Miksi sitten kaikki toimivat niin eri tavalla? Onko lähes kaikilla sitten jonkinlainen häiriö, koska jokainen on varmasti joskus toiminut moraalittomasti naturalismin mukaan eli liiskannut vaikka hyttysen. Naturalismin mukaan ihminen toimii tällöin moraalittomasti koska hän ei edistä elämää eli hänellä on jokin psyykkinen sairaus/sosiaalinen häiriö. Ei kuulosta hirveän vakuuttavalta, vaikkakin tuota käsitystä on hyvin vaikea kumota. Naturalistit ovat siis ajatelleet teoriaansa pitkälle ja koittaneet tehdä sen lähes mahdottomaksi/hyvin vaikeaksi kumota näillä kaikilla käsityksillä luonnottomuudesta ja häiriöistä.
Eli käsitys siitä että ihmisessä on jokin häiriö kun hän toimii moraalittomasti on mielestäni huonosti perusteltu tai ei ollenkaan perusteltu. Se on vain tämmöinen väite joka on pistetty teoriaan, jotta sitä olisi vaikea kumota, muttei ole läheskään tarpeeksi syvällinen eikä hyvin perusteltu.
Yksi mielenkiintoinen tilanne on niinsanottu pakkotilanne esim. villissä lännessä kaksintaistelu (jos se on väistämätön), jolloin joko itse ammut nopeammin ja vastustajasi kuolee tai sitten hän ampuu sinut ja sinä kuolet. Kummassakaan ei edistetä elämää eikä hyvinvointia eli olisiko tälläisessä tilanteessa tappaminen moraalisesti oikein. Tähän naturalismi ei oikein vastaa.
Moraaliteorian kriteerit:
1. Ymmärrettävyys
Moraaliteoriana melko helposti ymmärrettävä eli moraali tulee luonnosta ja perustuu luonnollisuuteen ja se on kaikilla lähes sama. Mutta toisaalta se että moraali olisi kehittynyt evoluution tuloksena on tavallaan ymmärrettävä, koska evoluutio on muokannut maailmaa erilailla paikasta riippuen, joten tällä tavalla moraaliarvot voisivat siis olla erilaisia paikasta riippuen ja silti olla naturalismin mukaisia.
2.Ristiriidattomuus
Mielestäni ei ihan ristiriidaton. Se vain kuulostaa aika heppoiselta toiveajattelulta että moraali olisi jotain valmiiksi annettua ja luonnollista, kun kuitenkin ihmisten moraalikäsitykset poikkeavat niin paljon toisistaan.
Tähän kohtaan sopisi myös edellä käyttämäni villin lännen esimerkki jossa molemmat edistivät kuolemaa eli kumpi on oikein? Tähän on vaikea löytää vastausta naturalismista, joka myös heikentää teorian ristiriidattomuutta.
3.Syvällisyys
Ei kovin syvällinen teoria. Melko helposti tieteellisten todistein perusteltava, mutta todisteet eivät ole kovin syvällisiä. Esim. jo edellä kritisoivani käsite siitä, että kun ihminen toimii moraalittomasti hän toimii luontoaan vastaan ja että hänellä on jokin häiriö on huonosti perusteltu eikä ole ollenkaan syvällinen. Mutta käsityksen siitä että moraali tulee luonnosta voi tulkita syvälliseksi, koska se kertoo jotain olennaista moraalin luonteesta eli sen että se on kaikille sama ja että se tulee luonnosta "joka on kaiken äiti"
4.Rikastavuus
Rikastavuudessa on ainakin se ongelma että naturalismissa on ainakin joissain asioissa sorruttu helppoihin ja miellyttäviin ratkaisuihin joita ei ole kunnolla mietitty/perusteltu (käsitys siitä että kun ihminen toimii moraalittomasti, hänellä on jokin häiriö). Eikä oikein tunnu että käsitys siitä että moraali on tullut luonnosta on jotain rikastuttavaa, jonka avulla kykenen ajattelemaan asioita antoisalla ja merkityksellä tavalla.
5.Kokonaisvaltaisuus
Mielestäni naturalismissa keskitytään liikaa tieteen tuloksiin ja tietoihin eikä tarpeeksi ihmisiin itsessään.
Tilaa:
Kommentit (Atom)